Tekemisen tarkoitus

Keskustelin taannoin erään kokeneen lääkärin kanssa. Hän oli ahkeroinut työssään vuosikaudet ja kerännyt sievoiset säästöt. Hän oli kuitenkin 1990-luvulla menettänyt epäonnisissa sijoituksissaan omaisuutensa, siis ”kaiken”. Lääkäri kertoi vaipuneensa syvään masennukseen. Olo oli niin raskas, että mies ei kyennyt kättänsä nostamaan, saati nousemaan ja tarttumaan normaaliin elämänmenoon. Mutta joku jäi kuitenkin: vaimo. Kun syvää alhoa oli…

Isänpäivänä

Isovanhempien kiveen lisättiin isäni nimi Me asetumme tälle pienelle maatilkulle kukin ajallamme Täällä on hyvä puhua käytännön asioita Koivu varjostaa liikaa kuunlilja ei kukkinut tänä kesänä havu lamoaa kauniisti Niin kuin puheltiin ennen kotipuutarhassa   Kuva on Huittisten kirkkomaalta. Isäni lepää äitini vanhempien kanssa saman kiven alla. Heidän hautansa lähellä on Rytin kaunis hautamuistomerkki. Presidentti…

Syksyn hehkua

Syksyn päivissä on jotakin ainutlaatuista rauhaa. On kukittu, laidunnettu, kerätty sato, on hyvästelty muuttolinnut ja herätty viileneviin aamuihin. Ennen lumen tuloa luonnossa voi nähdä kaikki eri vuodenaikojen värit.

Marraskuun haaste

Turkulainen bloggaaja ja ammatillinen kollegani Päivi haastoi joitakin meitä bloggaajatuttujaan kirjoitushaasteeseen: postaa joka päivä marraskuun ajan. Päivi onkin postaillut ahkerasti matkailuasioita  Parasta lähteä nyt -blogiinsa. Kiitos kyllä, pitäähän Päivien kimalluksen Päivin haasteeseen jollakin tapaa vastata. Lupasin yrittää, tosin todeten että joka päivä on liian paljon vaadittu näinä työntäyteisinä viikkoina. Tämä on vasta ensimmäinen postaukseni, ja kuukaudesta on…

Haluan muistaa

Päätin siivota varaston ja lajitella tavarat. Hyväkuntoiset hyväntekeväisyyteen, tärkeät takaisin säilöön ja loput roskiin. Lajittelu on lopulta aika suoraviivaista. En ole keräilijäluonne. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Jätin viimeiseksi tietyn matkalaukun. Se oli täynnä saamiani kirjeitä ja postikortteja. Olen säästänyt ne kaikki, vanhimpia vuosikymmenien ajan. Aioin jättää jäljelle vain tärkeimmät kirjeet ja kauneimmat kortit. Työn jatkuessa…

101 vaihtoehtoa

Istuin viime kesänä kahvilassa ystäväni Outin kanssa. Oli ihana kesäpäivä, istuimme terassilla nauttimassa tomaattikeittoa ja katselimme viereistä kaunista puistoa.  Ihmisiä liikkui puiston halki, muutamat jäivät istumaan penkille, joillakin penkeillä istui pieniä seurueita.  Kiinnitimme huomiota siihen, että jokainen oli uppoutunut omaan kännykkäänsä riippumatta siitä, oliko hän yksin vai toisten seurassa. Kukaan ei katsellut puistoa eikä keskustellut…

Ikä ei ole vain numero

Nuorempana et sitä välttämättä ajattele: vanhenet joka ainoa hetki. Koko maailmahan on sinulle auki. Etsit omaa tapaasi elää ja olla sinä. Voit pyrkiä eteenpäin ja ylöspäin elämässäsi ja yhteiskunnassa. Tai voit jäädä etsiskelemään ja vaeltelemaan, pitämään loputtomia välivuosia. Jonakin päivänä havahdut: ihmisen elämä on hämmästyttävän lyhyt. Olet vanhentunut joka päivä. Olet luontevasti luopunutkin jo paljosta….

Raparperin makuinen tarina

Valmistin läheisilleni raparperipaistosta. Se ei ole mikä tahansa jälkiruoka. Sen kirpeässä makeudessa maistuvat kaikki elämäni kesät. Äitini on valmistanut raparperipaistosta joka kesä niin kauan kuin saatan muistaa. Minäkin olen tehnyt niin siitä asti, kun perustin ensimmäisen oman kotini. Kun kesän ensimmäiset vihreät varret muhivat tuoksuen uunissa, mieleen läikähtää muistamisen onni. Äiti esiliinassaan nostamassa uunivuokaa pöytään,…

Voiko varjo olla kirkas?

Voiko varjo olla kirkas? Niin kysyy maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalaisen Riitta-vaimo oopperassa Viimeiset kiusaukset. Arjen ja koettelemusten kuluttama Riitta elää viimeisiä hetkiään ja ihmettelee Paavolle näkyään, korkeita puita: ”Katso, tuuli ei heiluta niitä. Katso, ne muodostavat kirkkaita varjoja. Voiko varjo olla kirkas?” Riitan elämässä tummaa varjoa oli riittämiin. Oli raatamista, pojan kuolema, mies joka saarnamatkalle lähtiessään…

Lahja maailmalle

Arvostan eteläpohjalaista elämänmenoa. Joka asiaan riittää vapaaehtoisia auttajia, urheiluseurojen uurastajia, löytöeläinten ystäviä ja tempausten järjestäjiä. Täällä on edelleen vanhaa hyvää kökkähenkeä. Mikä voimannäyte onkaan esimerkiksi Ilmajoen Musiikkijuhlat. Miehet siellä rakentavat lavasteet ja katsomot, naiset muonittavat nälkäiset harjoituksissa ja oopperayleisöt väliajalla. Kuorolaiset opettelevat vaativia osuuksiaan, musiikinopettaja harjoittaa lapsikuoroa koulutyön ohella. Kaikki tämä yhteinen aherrus, jotta yleisö…

Muistamisia

Isoisoäidin yli satavuotiaat kapiot. Pitsilakanat, joihin on kirjailtu nimikirjaimesi M.S. Isoisoäitini Maria Silander, sinua minä en koskaan tavannut. Mutta sinun tyttäresi, oman isoäitini, sain saatella vierellesi kun olin jo aikuinen. Hän opetti minutkin virkkaamaan lakananpitsiä. En ole sitä monia metrejä luonut. Aina joskus otan esille sinun pitsilakanasi, Maria Silander. Silittelen sormenpäilläni silkinhienoja kirjaimia. Niissä on…

Erehtymisen ilo

Kirjoitin taannoin Facebook-sivulleni: ”Leivoin tänään niin järkyttävän ruman kääretortun, että en ole elämäni päivänä nähnyt mitään vastaavaa.” Monet kaverit innostuivat lähettämään hersyviä kuvauksia omista epäonnistuneista leivonnaisistaan. Eräässä Facebook-ryhmässä raportoidaan pohjaan palaneista kananmunista, Yhteishyvä-lehden kanssa pestyistä puolison vaatteista ja muista pienoiskatastrofeista. Ryhmässä on yli 43 000 jäsentä! Nauru raikuu sosiaalisessa mediassa. Huumori yhdistää ventovieraita ihmisiä. Mikä…