Millaisen jäljen jätät

Jääkaappini ovessa on magneetilla kiinnitetty muistilehtiö. Löysin siitä kirjoittamani sanat, jotka palauttivat mieleen muistamisen arvoisen asian.

Ihmisen käsitys itsestään muodostuu sylilapsesta alkaen vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kuka minä olen, millainen olen, olenko rakastamisen arvoinen? Vastaukset riippuvat siitä, miten keskinäinen vuorovaikutus toimii. Katsooko toinen minua hyväksyvästi, puhutteleeko hyvin? Vai tulenko kohdelluksi kaltoin?

Eräs arvostamani luennoitsija totesi, että kaltoinkohtelu on aina väkivaltaa, ja vain osa tästä väkivallasta on fyysistä väkivaltaa.

Mitä on tämä muu väkivalta? Se on pahanpuhumista. Se on väheksymistä, huutelua, nimittelyä, naureskelemista, pilkallisia ilmeitä, haukkumista, syrjimistä, puhumattomuutta, porukasta pois sulkemista, takana päin liittoutumista.

Väkivalta satuttaa. Erityisen paljon satuttaa kaikki se, mitä emme ole tottuneet nimittämään väkivallaksi. Saatamme laimentaa totuuden ja toisen tuskan puhumalla koulu- tai työpaikkakiusaamisesta tai nettihäirinnästä.

Kukapa meistä ei voisi huonosti joutuessaan väkivallan kohteeksi. Siitä voi tuntea häpeää, yksinäisyyttä ja huonommuutta. Se vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään suhteessa muihin. Mutta hänen syvintä olemustaan se ei muuta. Hän ei ole sama asia kuin toisen käytös.

Sen sijaan ihmistä muuttaa se, mitä hän itse sanoo ja tekee. Ihminen itse valitsee, miten toisten tekoihin vastaa. Omat sanat ja teot tekevät ihmisestä sen mitä hän on. Niistä riippuu, millaiset jäljet hän jättää toisiin olentoihin, tähän maailmaan ja itseensä.

Oikeastaan se on hyvin yksinkertaista. Sisimmässäsi tiedät, mitä haluat olla. Sydämesi tietää, mitä suun pitää puhua.

Sydän tietää
mitä suun
pitää puhua.

Seurasin taannoin läheltä, kun eräs ihminen joutui kohtuuttoman pahansuopuuden kohteeksi. Suretti kovasti. Sitten ajattelin ihmisiä, jotka tukivat häntä. Miten arvokas muisto heistä jäikään mieleen. Hetken mielijohteesta kirjoitin tuolloin jääkaapin oven lehtiöön: Älä vihaa. Rakasta. Olisin voinut myös kirjoittaa: Unohda pahanpuhuminen. Muista hyvänpuhuminen.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_4fea

Artikkelikuvassa ja yllä: Graça Pereira Coutinhon installaatio vuodelta 2006, Beginning.
Museu de Arte Sacra do Funchal.

Kolumni on julkaistu myös Sevasmaailma-lehdessä 2/2019.