Elämä ei ole helppoa. Mutta se on kaunista.

Eräänä aamuna kaverini Mikko kirjoitti Facebookissa:

”Smaragdihääpäivää viettävä pariskunta pysäytti mut aamulla purjevenesatamassa. Halusivat ottaa selfien, mutta kun ’toinen käsi on huono, ja sillä paremmalla haluaisi pitää kiinni toisesta. Niin me on aina tehty.’ Niinhän se pitääkin tehdä. Pitää sillä paremmalla kädellä toisesta kiinni.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vanha Pari. Eila Saartola 2014

Mikon kertomus nosti mieleeni ystäväni Eilan maalaaman taulun. Siinä kaksi vanhaa ihmishahmoa kulkee puoliksi leijuen katsojasta poispäin ja häipyy kohti yläreunaa. Eila itse toimi tuolloin iäkkään Antti-puolisonsa omaishoitajana. Joskus ne päivät varmasti ottivat kummaltakin enemmän kuin antoivat. Silti sillä paremmalla kädellä pidettiin toisesta kiinni.

Anttia ei enää ole, mutta maalaaminen on edelleen Eilan mansikkapaikka. Se vapauttaa ajasta ja arjesta. Sen hedelmät ovat täyteläisiä ja mehukkaita, sen polut vievät tutkimattomiin maastoihin. Eilan tauluissa enkelit onkivat kenkiä Pariisin yllä, kesäpäivä on rönsyilevä ja heleä, naisen silmissä on odotus ja arvoitus.

Eilan taulut herättävät ajattelemaan ja kuvittelemaan, kysymään ja ihmettelemään. Sellaista taide saakin olla. Se antaa tilaa tulkita elämää, valaa rohkeutta ja ottaa kantaa. Taide antaa mahdollisuuden luoda ja kokea jotakin ainutkertaista. Se tuottaa nautintoa ja liikutusta. Sen avulla voimme yltää koskettamaan elämän pyhyyttä.

On hyvä antaa elämän kauneuden koskettaa sisintään. Kun ihminen kunnioittaa ja arvostaa jotakin pysyvää ja samalla niin haurasta, hän ei ole enää koskaan henkisesti köyhä.

On hyvä antaa
elämän kauneuden
koskettaa sisintään.

Seinäjoella Sevas Opiskelijakotien uuden Joupinmukan talon aulassa on kuvanveistäjä Tiina Laasosen veistämä kissaveistos. Kissa katsoo ulko-oven viereisestä ikkunasta ulos, kuin odottaen kotiinpalaajaa.

On arvokasta, että taideteos on tuotu juuri nuorten kotitaloon ja paikkaan, jossa sitä voi vaikka koskettaa ja silittää. Tämä ajatus palauttaa muistiin puolalaisen ekofilosofi Henryk Skolimowskin sanat: ”Kun kosketan sinua sanoillani, on kuin koskettaisin sinua kädelläni.” Näin hän kirjoittaa eräässä runossaan:

”Tervehdin kaikkia nuoria
Heidän rohkeuttaan toivoa
Kurkottaa tähtiin
Haltioitua
Tässä mystisessä maailmassa.

Elämä ei ole helppoa.
Mutta se on kaunista.
Kauneus on vaikea saavuttaa
Mutta ihana nähdä.”

Skolimowski puhuu taiteesta sielujen yhteytenä tällä elämänpituisella matkalla. Pidäthän matkallasi lujasti kiinni. Muista se parempi käsi.